23. toukokuuta, silloin kun mä olin yhdeksän, oli mun kamalin päivä ikinä. Sen jälkeen mun elämä muuttu helvetiks. Me asuttiin silloin tällasessa tönössä, joka oli läpeensä laho. Mutsin ja faijan huoneessa ei ollu hometta ja sen lattia oli kestävä. Siellä oli viihtyisää. Mutta entäs mä? Mä sain vitun pienen huoneen, jossa ei ollu muuta kuin ompelukone ja rähjänen nalle. Ja mä sain nukkua olohuoneessa, jossa haisi ihan saatanasti homeelta, koska sen seinät oli homeessa. Mun sänkynä toimi varmaankin viime vuosisadan paikattu sohva, joka natisi aina kun liikahti. Sain lisäksi vahtia tulta, joka sammui jollei sitä tökkinyt koko ajan. Mutta ei se haitannut. Mua ei haitannu mikään, kun mä sain olla mutsin ja faijan kanssa. Mä pidin molempia joinakin vitun pyhimyksinä, mut ne oli kaikkee muuta. Mut sitten, sinä päivänä, kävi jotain hirveetä. Ne alko tapella. Mutsi kilju ja haukku faijaa pettäjäks, ja faija mutsii huoraks. Sit mutsi sano hiljasella äänellä, mutta niin että mä, joka kuuntelin oven raosta, kuulin sen: "No, sittenhän tästä on vain yksi tie ulos. Mä lähden. Pidä saastanen narttupenskas ja tää vitun hely." Mutsi heitti sormuksensa faijalle, joka ei ottanut sitä kiinni. Mä juoksin omaan huoneeseeni, kun mutsi alko tulla ovelle päin, ja istuin mun huoneen seinää vasten ja itkin polviini. Mä vihasin niitä. Molempia. Mä näin pienestä ikkunasta, kuinka mutsi käveli taksin kyytiin persettään keikuttaen. Mokomakin lutka, ajattelin ja vihasin kaikkea mutsissa: sen täydellistä mallipersettä, botox-huulia ja muutenkin leikeltyä vartaloa. Ne leikkaukset oli vieny meidän muutenkin vähäset rahat, ja mitä ne autto? Niiden piti tehdä mutsista kaunis, mut se on ihan vitun ruma huora. Faija tuli ovelle ja työnsi sen auki. "Alyssa kuule, mä ja äitisi... Me..." se änkytti, ja mua vitutti silloin kaikki. Mä nousin ylös ja huusin niin kovaa kuin kurkusta lähti "KYLLÄ MÄ TIEDÄN, ETTÄ TE EROSITTE! IHAN KUIN EN OLIS KUULLU! MÄ VIHAAN SUA!" Työnsin faijan ulos ja paiskasin oven kiinni. Sinä iltana faija meni jonnekki paskaseen baariin. Se tuli kotiin umpihumalassa ja alko vetämään röökii. Mä istuin sohvalla ja olin ihan hiljaa. Se tuli mun viereen istumaan, tupakalta ja viinalta haisten, ja koetti halata mua ja sammalsi "Pikku Alyssa, älä itke, isä on tässä..." Mä kiljasin ja työnsin faijan pois. Se veti vielä pari röökiä nii että koko asunto hais tupakalle, ja sammu sit keittiöön. Mä en vaivautunu viemään sitä makuuhuoneeseen. Vasta nyt mä tajuan miks mutsi ja faija eros. Koska molemmat oli pettänyt toisiaan. Mä tajusin sen, kun faija toi seuraavana päivänä meille sen gimmafrendin, jota se oli tapaillu jo vuoden. Mä katoin sitä ensin suu pyöreenä. Sekin oli sellainen mallivartaloinen lutka kuin mutsi, jollasii faija metsästää. Sen naisen naama oli kapea ja luiseva, ja sen huulet oli niin muhkeat, että niissä oli varmaan litra botoxia. Se oli meikannu naamansa niin täyteen, että ihme kun jaksoi kantaa sitä. Sillä oli blondit, kiharaiset hiukset ja se ei sanonu mulle sanaakaan, ryntäs vaan sohvalle muhinoimaan faijan kanssa. Kun mä katsoin niitä edelleen uskomatta silmiäni, se nainen katsoi mua halveksivasti ja sanoi ilkeästi "Menepäs nyt, pikkupentu. Meillä on vähän asioita hoidettavana isäsi kanssa..." Mä juoksin huoneeseeni - ja siinä samassa ikkunaan. Postilaatikon ohi ajoi taksi, jonka kyydissä oli mutsi ja joku ruma mies. Miehellä oli mustat hiukset ja tummat vaatteet ja vitun suuret huulet. Sen kulmakarvat oli paksut ja se muhinoi äidin kanssa taksin takapenkillä. Mun silmiin kihos kyyneleet jo pelkästä raivosta. Mun molemmat vanhemmat oli vittumaisia pettäjiä! Mun ei tehnyt mieli elää mitään vitun 'kunnollista' elämää. Mutta mä halusin odottaa. Olla nyt 'pienenä' ihan hiljanen ja niin kiltti, ja sitten teini-iässä potkia kaikkia perseelle. Niin mä aioin tehdä. Piti odottaa neljä vuotta. Neljä pitkää vuotta. Mitä niiden saatanan orjavuosien aikana tapahtuikaan?